Osa 4: 1966-1970

Virtolaisen kilpalentiksen uranuurtajat olivat siirtyneet sivuun tultaessa Beatlesien ja hippi-aikakauden huipentumahetkiin.  Samalla lentis oli keskittynyt voimakkaasti Veikkojen toiminnaksi, mutta Kurjenkylää ei voinut edellenkään unohtaa.                                                                                                                                Tutkaparin Asko Leppänen  Kalervo Keskinen tilalle oli kehittymässä uusia tutkapareja. Asko Leppäsen nuorempi ja hieman lyhyempi veli Arto Leppänen (173) tarjoili palloja Matti Tuomolalle ja Mauri Tuomolalle. Kaikki Kurjenkylän poikia. Mauri, vajaa kaksi vuotta Mattia nuorempi hujoppi oli aloittanut treenailun -65, Matti -63.

Usea peräkkäinen perussarjavuosi poiki siis nousun maakuntasarjaan 1965. Veikkojen Maakuntasarjajoukkueessa kesällä -66  palasivat Matti ja Mauri Tuomola, Heikki Niemelä, Väinö Kangasniemi, Arto Leppänen, Arimo Viren, Tauno Virtanen, Tuure Johansson ja Aarto Peltomäki. Aarto valmentajan roolissa, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin.

1966 Virtukin viritteli jälleen lentistoimintaa, vuoden tauon jälkeen. Lentopallojaostossa puuhasivat Mauno Heinämäki, Tapio Myllyniemi, Eino Syrjä, Kalervo Keskinen ja Antti Viitala.

Veikkojen sarjanousu ei pitänyt, vaan joukkue putosi kaudeksi -67 takaisin perussarjaan. Tässäkohden on muistutettava, että Lentopalloliiton sarjat pelattiin vieläkin kesäsarjoina ulkona. Erilaisia talvisarjoja kuitenkin pelattiin keskusjärjestöjen toimesta, joihin Veikotkin osallistui. Näissä talvisarjoissa  Veikot kohtasi joukkueita maakuntasarjasta ja päänahkoja ylempisarjalaisista kertyi mukavasti: Oriveden Ponnistus, Tikan Valo ja Ahtärin Urheilijat.

Lokakuussa -67 oli vuorossa jälleen koulutusta. Killinkoskella ja keskustassa järjestetyissä koulutustilaisuuksissa oli aiheena pelin tekninen puhtaus. Kouluttajana oli mies aivan Suomen huipulta. Maajoukkuemies Heikki Jokela. Heikki matkasi Virroilta lähes suoraan Turkin EM-kisoihin.

Tuomareitakin tarvittiin ja tuomarikurssi vietiin läpi kaksipäiväisenä koulutuksena  7. ja 14.2. -68.

Sitten alkoikin tapahtua.  Lentopallo siirtyi lopullisesti sisälle ja kausi -67-68 oli läpimurtokausi. Virtolaisen lentopallon läpimurtoa kävivät avittamassa rajantakaa Visuveden kylästä käyneet Ruoveden nuoret, innokkaat lentiksen harrastajat Pekka Visulaaka, Matti Sipilä ja Olli Ylistalo. Sarjakauden ainoa tappio tuli Jämsänkosken Ilvekselle, kauden ensimmäisessä pelissä. Veikot kuittasi tappion kotipelissään ja niin jouduttiin uusintaotteluun noususta. Uusintamatsi pelattiin Valkeakoskella ja lopputulos oli 3-2 Veikoille. Kolmas maakuntasarjanousu virtolaisessa lentiksessä oli tosiasia. Matsi meni tiukaksi, kun Tuomolanveljeksillä oli pahanlainen flunssakuume päällä. Pelata silti piti, vaikka olo oli ollut todella vetelä.

Joukkueessa pelasivat: Matti Tuomola (192). Mauri Tuomola (196), Matti Sipilä (202), Tauno Heinonen (186), Arimo Viren (185), Pekka Visulaaka, Erkki Jokinen, Arto Leppänen, Tuure Johansson, Hannu Sahi ja Aarto Peltomäki. Laitoin muutamien pelaajien pituudet näkyviin ja voidaan todeta, että ihan lentopalloilijan mittaisia ovat virtolaiskaverit olleet jo tuolloin.

VirtUllakin oli  kauden -67-68 perussarjassa joukkue. Tuloksena oli kahdeksan joukkueen sarjassa jumbotila.

Kauteen -68-69  valmistauduttiin sillä mielellä, ettei sarjasta ainakaan pudota. Pelit sujuivat suotuisissa merkeissä ja sarjan päätyttyä Veikot olivat tasapisteissä sarjan kärjessä Ylöjärven Ryhdin kanssa. Edessä oli jälleen uusintaottelu, noususta sarjaporrasta ylemmäksi. Tällä kerralla Suomisarjaan.

Pirkkalan Yhteiskoulun salissa väännettiin nousupisteistä pitkään ja hartaasti. Kaksi ja puolituntia kestänyt matsi päättyi lopulta Veikkojen 3-2 (15-8,13-15,14-16,15-12,15-12) voittoon. Ottelun hahmo oli Mauri Tuomola, joka löi vastustajan torjunnan yli. Puhtaasti. Maurin kurotuskorkeus oli varsin massiivinen. 196 senttinen ruoto, pitkät kädet ja uskomaton pomppu pitkäksi mieheksi. Siinä resepti torjunnan yli lyömisen. Tulee mieleen Mikko Oivanen. Yksi miinus Maurilla oli, velipoika Matin kertomana. Laiska lähtemään harjoituksiin.

Nousu toiseksi korkeimalle sarjatasolle saavutettiin lähes samalla joukkueella, kuin maakuntasarjaan nousu. Ainoastaan Visulaakan Pekka oli muutanut muualle.

Kauteen -69-70 joukkue valmistautui huolella. Kesäharjoittelu suoritettiin omatoimisesti, mutta omatoimisuus ei tarkoittanut samaa sillon kuin tänään, eli harjoittelusta helposti lipsutaan. Pelaajat lenkkeilivät, heittelivät kivenmurikoita, osallistuivat yleisurheilukilpailuihin ja Virtain Opiston kuntokouluun. Mitään harjoitusohjemia ei ollut, vaan kukin teki hommia sen mukaan miltä kehossa tuntui. Ja oma lukunsa oli salitilanne. Yhteiskoulun sali, jossa sarjapelit pelattiin oli pieni, kansakoulun sali oli vielä surkeampi ja työväentalon sali aivan onneton. Mutta niillä täytyi pärjätä.

Ennen sarjaa kesällä -69 Veikot osallistui TUL:n liittojuhlien A-sarjaan, sijoittuen viidenneksi. Turnauksessa kaatui mm. Mestaruusarjajoukkue Rantaperkiön Isku. Lähtökohta näytti lupaavalta tulevaan sarjakauteen.

Kausi -69-70 ja Suomi-sarja alkoi kotiottelulla maraskuun alussa, Turun Tovereita vastaan. Virtain Yhteiskoulun saliin änkesi 300 katsojaa. Määrähän ei ole mitenkään huimaava. Suureksi väkimäärän tekee se, että salin katsomoon sopi korkeintaan kaksisataa henkilöä ja niistäkin pelin näki katsomon eturiviin ehtineet viisikymmentä nopeajalkaisinta. Muut katsomossa olleet näkivät vain niitä palloja, jotka singahtelivat salin kattorakenteisiin. Loput eivät nähneet juuri mitään, mutta lentopallobuumissa täytyi olla mukana. Sarja-avaus päättyi hyvästä alusta huolimatta 1-3 tappioon. Ottelun alku oli todella lupaava, Veikkojen johtaessa ensimmäistä erää jo 10-0. Lopulta kokenut turkulaisjoukkue tottui salin olosuhteisiin ja meni menojaan.

Tässäkohden allekirjoittanut näkee ensimmäisen lentopallopelin ikänänsä, ei tosin TuTo peliä, vaan hieman myöhemmin pelattu Veikot Harjavallan TU oli ensimmäinen. Ja koukkuun jäin.

Veikkojen Suomisarjassa pelannut joukkue: Matti ja Mauri Tuomola, Arto Leppänen, Erkki Jokinen, Pekka Visulaaka, Arimo Viren, Tauno Heinonen, Antti Juvakka ja Martti Keskinen. Joukkueen huoltajana/valmentajana toimi Hannu Sahi. Tällä ryhmällä sarjapaikka varmistui ja uuden vuosikymmenen haasteet olivat edessä.

Vuosia lajin parissa seuratyötä tehnyt Aarto Peltomäki suoritti porrasta vaativamman tuomaritutkinnon ja vapaa-ajan ongelmia ei sitten muutamaan vuoteen ollutkaan. Vihellyskeikkaa riitti pitkin maakuntaa.

Muutkin kuin Veikot palloa toki pyörittelivät. Esimerkiksi Vaskivedellä vuosikymmenen vaihteessa muutamat pojanklopit pelailivat palloa. Viita, Saari, Helin, Pirttimäki, Rantanen jne. olivat pallon kimpussa. Heidän aikansa oli myös tulossa.  Kyläsarjaa, sekä Puulaakia pelattiin myös ahkerasti. Puulaakia hallitsi Osuuskauppa. Rautaisella otteella, Veikkojen pelaajiston voimin.  Vuoden 1968 Puulaakisarjan voittajajoukkueessa pelasivat: Tenho Viitapohja, Hannu Sahi, Arto Leppänen, Tuure Johansson sekä Mauri Ja Matti Tuomola, tuttuja nimiä sarjapeleistä.

1960-luku on läpikäyty. Nousut ja laskut noteerattu. Yksi asia on vielä suorittamatta. Kuka on 60-luvun pelaaja? Vastaus on aika helppo. Matti Tuomola. Tasaisen varma, ahkera, luotettava, tehokas. Kaikenkaikkiaan loistava joukkuepelaaja. Parhaimmat edellytykset, vaikka maajoukkueeseen  olisi ollut  Mauri Tuomolalla. Mutta rajat urheilijana jäi kokeilematta.

Kuusikymmentäluvun lentopallotunnelmia ovat valottaneet Hannu Sahi, Asko Leppänen, Olli Joutsenjärvi, Matti Tuomola ja Juvakan Antin leikekirja.

Ensi jaksossa pääsemme seuraamaan Veikkojen -70 luvun alun tekemisiä. Ja mitä ihmettä tapahtuukaan Vaskivedellä! Salitilanteeseen oli myös tulossa parannus.