Vanha tietokone oli sitä mieltä, että ei näitä tarinoita tarvitse kirjoitella. Se siis sanoi sopimuksensa irti, mutta hankin uuden asap.

On herkistelyvaihe menossa, yritän pudottaa kaiken mahdollisen painon pois näin kauden loppua ajatelle. Luomi jo poistettiin ja eilen vietiin viimeinen viisaudenhammas. Enää parturissa käynti ja kynsien leikkuu niin alkaa olla kevyessä kunnossa! Tämänkin aion suorittaa asap.

Myönnetään, että hieman lääkehöyryissä tässä tätä kirjoittelen tuon hammasamputaation takia. Edelliset jutut olen kyllä kirjoittanut pää selvänä, vaikka kaikki eivät moista uskokaan. Tämän peliraportin kirjoitin viikonlopun jälkeen asap.

Viikonloppuna tahkottiin 10 erää, joista hävittiin kuusi. Kaksi kertaa tuli siis 3-2 tappio. Ne on parempi unohtaa asap.

Launtaina vieraaksi Virroille saapui Pirkkala, joka on kauden kuluessa löytänyt peliinsä meininkiä. Ensimmäinen erä oli tiukka, mutta jatkopalloilla hävittiin omiin virheisiin. Pirkkala vei toisenkin erän. Kolmas erä oli Veikkojen juhlaa ja vastustaja näytti jo väsyvän. Veikot vei ratkaisun viidenteen erään taistelemalla kovaa neljännen erän lopussa. Viidennen erän alku mentiin tasatahtia. Lopussa tapahtui pehmenemistä syöttö- ja hyökkäysvirheiden muodossa, joten voitto karkasi kotijoukkueen käsistä. Ensimmäisessä miesten pelissään mukavasti onnistui b-ikäinen Jani Liski. Veikot sai kiitettävän määrän torjuntoja, mutta lopussa ei puristus riittänyt. Hallilta poistuttiin pelin jälkeen asap.

Sunnuntaina Veikot matkasi Toijalaan seitsemän pelaajan voimin. Pelipurkat poskeen ja kuusikkoon Jussi, Anssi, Jari, Juuso, Ahti ja hankirallistakin kokemusta omaava Ville toiseksi yleispelaajaksi. Ensimmäisen erän vei Toijala Veikkojen kävellessä ja katsellessa. Toisessa erässä tapahtui jotain ja peliin tuli pitkiä taukoja vastustajan purnatessa ja tuomareiden ihmetellessä. Jotain auktoriteetiä olisi hyvä olla siellä tolpannenässä ja verkolla, jotta nämä hommat saataisiin asiallisesti hoidettua. Jo toisen kerran urallaan Veikkojen kapteeni jätti mälväämisen väliin ja vierasjoukkue vei toisen erän. Kolmas erä yritettiin aloittaa asap.

Vastustaja jatkoi pelinsä sekoittamista. Veikot painosti Anssin kovilla syötöillä Jussin nostellessa jatkopallot passarille, eikun siis muille, jotka vuorotellen viskelivät roskapasseja laitaan, joista pisteet hoidettiin kotiin. Neljäs erä Veikkojen olisi pitänyt hoitaa, mutta vastustaja syttyi taisteluun mukaan. Jotta nämä tilanteet hoidettaisiin, pitää jokaisen tehdä hyviä suorituksia niin syöttöpaikalla, vastaanotossa, jatkopallojen pelaamisessa kuin verkollakin. Pieni pehmeneminen henkilökohtaisten virheiden muodossa ja otteluvoitto karkasi käsistä. Viidennessä erässä ei kotijoukkue enää saumoja antanut, vaan puolusti ja pelasi tilanteet kovalla intensiteetillä. Pelin positiivisin hahmo oli vierasjoukkueella Virtain Veinbergs Ville Vuorinen. 4V löi viisaasti, otti pari torjuntaa ja teki vain muutamia virheitä. Virrat vältti pahat vastaanottovirheet koko pelin, mutta liian usein helpon pallon nosto jäi kolmeen metriin ja kuviot jäivät pelaamatta. Syöttö oli helppoa lukuunottamatta Anssin onnistuneita hypäreitä. Torjuntojakin saatiin liian vähän. Lisäksi laitahyökkäys pehmeni kahden miehen torjunnan edessä. Viikonlopun pelit olivat kuitenkin ihan positiivisia. Keskittyminen tuleviin koitoksiin lienee parasta aloittaa asap.

Lopuksi vielä pakko heittää määritelmä tuolle lyhenteelle asap (as soon as possible). Villen mielestä se menee näin:

asap – on normaaliprioriteetin alapuolella, eli nämä työt voi lykätä ensi viikkoon. Jos pikkupomo ei vaivaudu edes painamaam shiftiä asapin kohdalla, niin työ ei ole kiireinen.

Palaamisiin asap,

AV

Tuossa otsikossa yritin matkia Vammalan murretta, jos joku ei tajunnut. Siellähän me käytiin sunnuntaina pelaamassa maineikkaassa Sylvään koulun salissa. Totutuista rutiineista poiketen kahvihetki vieraspelimatkalla vietettiin Nesteellä. Erän verran siinä jäätiin sitten tappiolle, koska saimme sarjakärjeltä vain kaksi erää. Häviö siis tuli 2-3. Peli oli vasta kauden toinen viiteen erään venynyt peli, joten kunto ei aivan ratkaisuhetkillä riittänyt. Edes Tonin ennen peliä nauttimat 1,5 litraa energiajuomia eivät virkistäneet pelin loppuhetkillä.

Vammalaan päästyämme Peetu lähti kapteenin oikeudella lenkille muiden lähtiessä vaihtamaan pelikamppeita päälle. Lopullinen niitti meikäläisen arkkuun lyötiin välittömästi, kun pukukoppiin saavuin. Minulta tiedusteltiin, onko SaSa matkassa. Minä siihen, että tarkoitatko Salomaan Santeria. Tähän vastaus, että kyllä, kyllä ja että on jo ikävä sen pitkiä hiuksia. Jo on aikoihin eletty. Olen pahoillani, että emme tuoneet suortuvaakaan lahjaksi Sastamalaan.

Ensimmäiseen erään samalla kuusikolla kuin edellisviikolla Mikkelissä: Jussi, Toni, Juuso, Peetu, Ahti ja Jari. Kaikki lähtikin sitten heti alusta aivan pieleen. Pallo ei noussut eikä kuollut ja helpot leijasyötöt menivät yli rajojen. Erä helposti VaLePalle.

Toiseen erään viikon korkean paikan leirillä ollut Anssi tuli Tonin tilalle. Leiri olikin tehnyt terää ja joukkueen peli alkoi kulkea pallon noustessa passarille. Jussi jakoi palloa monipuolisesti keskimiehille ja laitureille. Torjunta- ja jatkopallopelaaminen terävöityivät. Erävoitto Veikoille.

Kolmannessa erässä Jussi potkaisi tyhjää. Siis kirjaimellisesti. Taistelija-Vuorinen tavoitteli korkeaa palloa rajojen ulkopuolelta jalallaan, mutta potku haroi tyhjää koomisen näköisesti. Erän loppu meni tiukaksi taisteluksi jatkopalloilla, mutta Veikot hoiti tilanteen ja otti toisen erävoiton.

Neljännessä erässä ei taas onnistunut mikään. Vastustaja lähti erän alussa jo lopullisen tuntuiseen johtoon, mutta Veikot kiri hyvin pelin tasoihin. Tämä erä olisi selkeästi pitänyt hoitaa kotiin, mutta laitahyökkäys hyytyi loppumetreillä.

Viidennessä erässä mentiin parin pisteen putkilla tasatahtiin 9-9 tilanteeseen saakka VaLePan puolustaessa loistavasti kaikin mahdollisin keinoin. Veikkojen henkilökohtaiset virheet väsymyksen painamina jättivät pisteet Vammalaan. VaLePalla on hyvä, tasainen porukka ilman suurempia tähtipelaajia, joten jokaisen pelaajan onnistuminen ratkaisuhetkillä oli tärkeää.

Kokonaisuudessaan Veikkojen peli oli ailahtelevaa. Kun pallo saatiin passarille, Jussi pyöritti peliä näyttävästi ja sekoitti myös vierasjoukkueen peliä loistavalla viidennen erän jujullaan. Ongelmat kulminoituvat kuitenkin kovissa peleissä liberon puuttumiseen. Laitureille jää vastaanotossa liikaa vastuuta, joten sekä vastaanottotarkkuus että hyökkäystehot hieman kärsivät. Myöskin puolustusten määrässä hävittiin ottelu selvästi. Löysät sektorilyönnit jäivät liian usein kenttään. Tässä on myös torjunnan petraamisen paikka, sillä vastustaja pääsi liian usein lyömään pitkään kulmaan puolustuksen ulottumattomiin. Tappotorjuntoja ja vaimennuksia saatiin myös liian vähän tilanteisiin nähden. Myös syöttö oli liian helppo. Lisäksi vaihtopelaajien puuttuminen haittasi pitkässä pelissä.

Jussin passipeli onnistui hyvin ja erityisesti hukassa ollut keskihyökkäys löytyi sekä Jarin että Juuson osalta. Juuso myös taisi olla joukkueen paras vastaanottaja.

Veikkojen joukkue tukeutui tiukkaan tankkaukseen ottelun jälkeen, nimittäin Rax-ravintolaan. Siellä ei tarvitse syödä yhtään sen enempää, kuin mitä jaksaa. Legenda kertoo erään VaLePan joukkueen liigassa valmentaneen valmentajan käyttäneen samaa reseptiä Pohjois-Suomen pelireissulla: Raxiin syömään sekä ennen peliä että pelin jälkeen! Voitto oli kuulemma tullut, joten ehkä ensi kerralla mekin toimimme näin…

AV

Otteluraportti Mikkeli-Virrat 1-3

Kauden pisin pelimatka oli tosiasia, kun sunnuntaina tasan kello 8.04 miesten jääkiekkopronssin innostamana seitsemän pelaaja starttasi liikuntahallin pihalta kohti Mikkeliä. Lahdesjärven kautta ei koukattu, vaikka se olisikin ollut melkein matkan varrella. Tilanne korjattiin kuitenkin kahden pysähdyksen taktiikalla, molemmat ABC:llä. Keuruulla nähtiinkin Kristian Meurman kahvittelemassa. Jari oli tehnyt urheiluravinto-oppien mukaisen aamupalatankkauksen: pelkät kaksi kuppia kahvia.

Matkan aikana pidettiin puolen tunnin mittainen ottelupalaveri aiheesta ”Millä tekniikalla Peetu ottaa aikalisän toimiessaan joukkueen kapteenina?” Tähän löydettiin monia eri variaatioita, mutta aikalisän ottaminen todettiin kuitenkin liian haastavaksi suoritukseksi, joten joukkueen kesken sovittiin, että aikalisiä yritetään välttää viimeiseen asti. Matkan aikana radiosta soi kaikki 50-luvun suosikki-iskelmät Esa Pakarisesta alkaen. Ehdottomaksi hitiksi nousi nimettömäksi jääneen esittäjän humppakappale, jossa sanoitukset menivät jotenkin tähän tapaan: hilipati-tippan-hippan-hei-halapati-huppin-hopsan-hei-heisulivei-huisalisai-halipali-hilituli-hipsansai. Jos tunnistat kappaleen, niin voisitko lähettää minulle kappaleen tekijän nimen, erityisesti jäi kaivelemaan, kuka on näin loistavan ja tarttuvan lyriikan keksinyt. Mielenkiintoa herätti myös radiokuunnelma, jossa kuvailtiin Pekan oksentamista.

Otteluun lähdettiin kuusikolla Toni, Juuso, Peetu, Ahti, Jari ja passariksi edellisviikon ampumaleirillä herkkyyttä ja tarkkuutta hakenut Jussi. Kohdistus näytti olevan kohdallaan, sillä Snaipperi-Vuorinen aloitti pelin muutamalla ässäsyötöllä. Ensimmäinen erä meni tasaiseen tahtiin Veikkojen pelaajien hieman katsellessa, että kuka jatkopallot nostaa ja passaa. Tiukka eränloppu kuitenkin hoidettiin hyvällä pisteputkella kotiin. Peetulla oli käsi kirjaimellisesti kuumana (olisi pitänyt antaa pojan laittaa lisää sitä linimenttiä, joka ei kuulemma lämmitä ollenkaan).

Toisessa erässä ei sitten mikään onnistunut. Helpot syötöt eivät nousseet, hyökkäys takkusi, jatkopallot pelattiin huonosti ja oma syöttö oli liian löysä. Tähän erään tehtiin kaikki mahdolliset virheet, kuten esim. otettiin aikalisä, joka sekoitti peliä entisestään. Veikot sai vain 12 pistettä.

Veikkopelaajien ilmeet eivät kuitenkaan surkean erän jälkeen olleet apeat, vaan taistelumieliala löydettiin nopeasti. Vasta B-ikäinen Santeri Salomaa, joka oli otettu vahvistukseksi mukaan miesten peliin, tuli Jarin tilalle ja heti erän alusta asti huomasi, että pojat halusivat taistella voitosta. Syöttöön lisättiin voimaa ja kohdistettiin tarkemmin. Erityisesti Jussi laittoi pahaa leijasyöttöä. Myös hyppysyöttäjät onnistuivat aloituksissaan. Vastaanotto alkoi toimia ja Santtu paukautti muutaman mojovan paterin. Jatkopallot pelattiin huolella ja laitahyökkääjät pääsivät lyömään pallot hyvistä paikoista kenttään. Erävoitto tuli selvästi Veikoille.

Neljännessä erässä Veikot karkasi Santun hyppyleijasyöttöputkella turvalliseen johtoasemaan ennen erän puoltaväliä. Erä hoidettiin siististi kotiin. Veikkojen voiton avaimena oli hyvä yhteishenki ja taistelutahto. Voittoon uskottiin vielä pystyyn hävityn erän jälkeenkin, eivätkä suupielet painuneet alaspäin. Juuso hoiti tonttinsa hyvin ottamalla muutaman hyvän noston ja puolustuksen. Santeri pelasi myös hyvän hyökkäyspelin. Syötön toimiessa vastustaja ei päässyt käyttämään syömähammastaan eli hyvää keskihyökkäystä. Mikkeliläisten laitatorjunta ei saanut Veikkojen iskijöitä pysähtymään. Veikoilla jäi vielä parannettavaa vastaanottoon ja torjunnan saamiseksi yhtenäisemmäksi. Erityismaininta hyville tuomareille, jotka hoitivat hommansa tarkasti, mutta ilman turhia kommervenkkejä.

Kuten jo otsikossa totesin, vieraissa on mukava käydä. Käykää siis tekin!

AV

Veikkojen joukkueella tuntuu olevan negatiivinen kotitaika päällä: Homma ei toimi Virtain liikuntahallilla. Pitäisikö kotipelit pelata vaihteen vuoksi vaikkapa uudestisyntyneessä Kisapirtissä tai siirtää Peetun ehdotuksen mukaan pelattavaksi Alavudelle saakka? Siellä kuulemma on lentokentän kokoinen halli ja yleisöä olisi satamäärin katsomossa. Ymmärtääkseni kaikki halukkaat Alavuden miesten fanit eivät edes mahtuisi paikanpäälle peliä katsomaan. Joka tapauksessa peli ei nyt Veikkojen kotihallissa suju. Ratkaisuksi on ehdotettu myös, että kotipeleihin lähdettäisiin aikaisin aamulla kuin vieraspeleihin konsanaan. Käytäisiin vaikka Lahdesjärven ABC:llä (toim.huom. tämä ei ole maksettu mainos) kahvilla ja tultaisiin sitten takaisin Virroille pelaamaan. Saataisiin kotipeleihinkin vieraspelien meininki.

Itse pelissä Jyry jyräsi kovalla hyppysyötöllä ja hakkurin ilmiömäisen loistavan lyöntipelin turvin. Myös puolustus toimi ja peliä pääsi pyörittämään aina vaarallinen vasenkätinen, Pyynikin piitsihietikoilta kovuutta kesäisin hakeva passari.

Veikkojen kurssia ei kääntänyt pelin aikana nousuun edes Jussin tulo yleispelaajan paikalle ja Peetun raivokkaat lyönnit. Kotijoukkueen ainoa momentum oli kolmannen erän lopussa, jossa jatkopallojen pelaaminen onnistui ja erä saatiin hoidettua. Voitosta kamppailtiin myös toisen erän lopussa, jossa Veikot taipui vasta jatkopalloilla. Erot syötön kovuudessa ja vastaanoton tarkkuudessa johtivat Jyryn ansaittuun vierasvoittoon.

AV

Kone saatiin kotona auki, joten pääsette tavaamaan pelipäivän tapahtumat!

Laskiaissunnuntain ja ystävänpäivän kunniaksi Veikot matkusti legendaariseen Hämeenkaareen, jossa vastaan asettui hämeenlinnalaisjoukkue. Hintalan Eetu oli kertonut kaikki Veikkojen kuviot kotijoukkueelle, mutta niistäkään ei ollut apua, sillä voitto irtosi selkeästi 3-0. Katsomossa nähtiin myös Kurun Mr. lentopallo Jarmo Riutta.

Vierasjoukkueen pelaajista muutamat tankkasivat burgeria jo matkalla peliin, joten energiavarastot ainakin olivat täynnä. Peliin lähdettiin seitsikolla Ville V., Ahti, Juuso, Peetu, Anssi, Jari ja Toni. Molempien joukkueiden hapuillessa ensimmäisen erän alku mentiin tasatahtiin. Erän puolessa välissä Veikot vetäisivät hieman kaulaa torjuntapisteillä ja jatkopallohyökkäyksillä. Erä meni selkeästi Veikoille.

Toisen erän alku oli vierasjoukkueen hallintaa Villen jakaessa hyviä lyöntipaikkoja laitahyökkääjille. Erä näytti jo tulevan helponlaisesti, mutta kotijoukkue heräsi taisteluun Veikkojen lyönti- ja vastaanottovirheiden takia. Tasaisessa tilanteessa Juuso asteli syöttöruutuun ja hankki pisteputken, jonka jälkeen ei kotijoukkue enää päässyt peliin mukaan. Taistelua erävoitosta ei syntynyt Anssin ja Peetun lyödessä palloa laidasta lattiaan.

Kolmannessa erässä Anssi päätti syötellä pelin yksin Veikoille ja veti hurjan syöttöputken, johon kuului mm. neljä peräkkäistä ässäsyöttöä. Torjunta hoiti loput. Vastustaja sai tässä erässä ainoastaan 13 pistettä. Otteluvoitto meni siis Veikoille. Hämeenkaaren viileydestä huolimatta kentällä tehtiin asiat, jotka voittoon tarvittiin. Parantamista jäi vielä hieman jatkopallon pelaamisessa, keskihyökkäyksessä ja nostotarkkuudessa. Passipeli oli kuitenkin hyvällä tasolla ja keskihyökkääjien sitoessa torjuntaa laitureille aukesi vapaita lyöntipaikkoja varsinkin jatkopalloissa.

Ottelun jälkeen ajeltiin Lahdesjärven ABC:lle saakka (Ei, Tiiriön tai Toijalan ABC:t eivät käyneet Jarille), jossa tankattiin evästä reppuun. Siellä myös selvisi, mikä se bonus siinä bonuspannussa on. Kannattaa siis ehdottomasti tilata bonuspannu!

AV #9

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin, mutta otteluraporttirintamalla on ollut hieman hiljaisempaa. Monet ovat jo kovasti ehtineet tästä minua kiitellä. Vaikeneminen johtuu siitä, että opinnäytteen kirjoittaminen on vienyt muulta kirjoittamiselta ajan ja halun. Nyt kuitenkin otetaan katsaus kevätkauden neljään ensimmäiseen peliin: kaksi peliä kotona, kaksi peliä vieraissa, kaksi voittoa, kaksi tappiota.

Lisäksi saldona on noin metrin verran tukkaa pois Veikko-joukkueen pelaajien päistä, kun pojat pääsevät lähtemään miesten kouluun.

Alempi jatkosarja alkoi kotipelillä maineikasta Vammalan Lentopalloa vastaan. Vammala oli liikkeellä samankaltaisella juniorijoukkueella kuin mekin. Ensmmäinen erä oli jo menossa vieraille, mutta taistelun kautta Veikot nousi jatkopalloilla voittoon. Toinen erä tuli hieman helpommin, mutta sitten alkoi väkinäinen puristaminen ja VaLePa vei kolmannen erän. Tarvittava ryhtiliike löytyi neljännessä, joten voitto jäi Virroille. Peli oli kuitenkin kaikenkaikkiaan väkinäistä vääntämistä. Olli onnistui verkolla ja Toni puolustustehtävissä. Villen passipeli sujui myös mukavasti.

Toinen ottelu oli perjantai-illan myöhäisottelu Pirkkalassa. Seitsemällä miehellä lähdettiin peliin. Hyisessä pakkassäässä Peetun Opel kyllä käynnistyi, mutta joukkueen peli ei sitten millään. Kaikki epäonnistui aloitusjärjestyslipukkeen täyttämisestä alkaen. Tuli kova turpakeikka joukkueelta, jota olimme tällä kaudella aiemmissa peleissä vieneet 6-0. Jouko Nuora (2.valmentaja) selvisi vähimmillä virheillä.

Myös Toijala pääsi käyttämään Veikkojen sekoilevia rivejä hyväkseen vierasottelussaan. Peli ei mennyt uomiinsa, ei sitten millään. Sen sijaan kuulin huhuja, että näitäkin kirjoituksia Toijalassa luetaan tarkkaan. Ilmeisesti sinne on Viialan kanssa yhdistymisen jälkeen vedetty nettikaapelit. Liiemmälti eivät toijalaiset (vai kirjoitetaanko se toijalalaiset, kertokaa nyt hyvät paikalliset tietämättömälle oikea kirjoitusasu) silti ole nettiä selailleet, sillä peli kulki mallikkaasti. Edellisvisiitin tappiosta sisuuntuneena mm. pitkät leijasyötöt purivat hyvin ja passari pyöritti peliä oikein taidokkaasti. Tästä ottelusta Veikoille ruma kotitappio.

Kevään neljäs ottelu pelattiin Kiikoisissa Kirmaa vastaan, oikein katsojiakin oli saapunut Toukolan koulun lehtereille. Veikot kuitenkin sai paikalle vain kuusi pöytäkirjaan merkittävää pelaajaa – allekirjoittanut hoiti valmentajan tehtäviä (on muuten helppoa, ei tarvitse tehdä mitään, suosittelen!). Tilanne näytti siis ehkä sivustakatsojan silmiin hiukan epätoivoiselta. Kotijoukkue oli voittanut kaikki kolme kevään aiempaa peliään menettäen vain yhden erän. Eipä siinä tarvinnut arpoe, ketä kentälle laitettaisiin ja vaihtojenkin miettiminen jäi vähemmälle. Kuusikossa siis Jari ja Juuso keskihyökkääjinä, Anssi ja Toni yleispelaajina, Ville passasi ja Peetu oli hakkuri.

Peli kulki oikein mukavasti ensimmäisessä erässä. Juuso kesytti vastustajan hypärin kuppiin ja laitapelaajat hoitivat tonttinsa hyvin. Ville otti torjunnan. Erä yllättäen Veikoille. Toiseen erään vastustaja pisti kovan sykkeen ja vei 100-0 Veikko-poikien katsellessa toisiaan. Kolmanteen erään vierasjoukkue löysi taistelutahdon. Juuso otti monta kaappitorjuntaa ja kenttäpeli toimi Tonin johdolla. Jatkopalloja lyötiin mukavasti kenttään Peetun, Tonin ja Anssin toimesta. Lopussa vastustaja pääsi hieman kaunistelemaan numeroita, mutta erä selkeästi Veikoille.

Neljäs erä oli Anssin näytöstä. Hän syötti peräkkäisiä ässiä kovilla hypäreillä, löi verkolta ja kolmesta sekä otti muutaman puolustuksen. Myös Ville näytti ratkaisuhetkillä pelisilmänsä heittämällä oivaltavan peipin kenttään ja tarjoilemalla ottelupallon Jarille, joka painoi sen kenttään. Anssi siis oli pelin hahmo voittaen jopa yleisön puolelleen, mutta muut säestivät tasaisena rintamana hyvillä suorituksilla ja vähillä virheillä. Peli oli kaikkiaan mukavaa katseltavaa, iloista tekemistä kentällä. Vastaanottokin oli yllättävän hyvä, Peetu auttoi hyvin yleispelaajia siinä,  ja jatkopallojen pelaaminen toimi.

Kotimatka Virroille sujui rattoisissa merkeissä, vaikka Peetun mielestä vastaan tullut poliisiauto pitikin pitkät päällä liian lähellä. Alavuden mies siinä vähän opetti virkavaltaa räpsyttelemällä valoja. Lisäksi Villelle jäi erityisesti mieleen Kiikoisten ABC:llä nähty lapsuuden idolinsa Görän P.

Tämä tässä tällä kertaa,

Ahti

Vaikuttaa siltä, että Virtain lentopallosivustot ovat vielä pystyssä, hyvä niin! Syyskauden viimeinen kotipeli pelattiin Toijalan Valpasta vastaan. Ennen ottelua joukkueet olivat tasapisteissä neljällä voitolla. Huttusen taksipalvelu ei ollut noutanut Salomaan veljeksiä pelipaikoille, joten Mika S. saapui vasta alkujalkapallon aikana saliin.

Peliin lähdettiin kuusikolla Ville V., Anssi, Jari, Peetu, Ahti, Juuso ja lieberona Ville H. Peli alkoi rullamaan mukavasti ja pian Veikoilla oli selvänlainen johtoasema hallussaan. Se pidettiin hyvällä jatkopallojen pelaamisella hallussa. Erävoitto kotijoukkueelle, vaikka loppuerässä vastustaja lämpeni yrittämään ja taistelemaan pisteistä.

Toiseen erään Arska sekoitti pakkaa ja vaihdosta kentälle Jussi, Olli ja molemmat Mikat. Vastustaja pelasi terävästi ja passarin peipit jäivät Veikkojen kenttään. Erä selkeästi Toijalalle Veikkojen loppukiristä huolimatta.

Kolmas erä alkoi samalla kuusikolla kuin ensimmäinen. Jälleen peli sujui mukavasti. Juuso tuli aikaisemmin paterille ja Ville ruokkikin häntä tehokkaasti. Samoin Jari painoi terävästi palloa kenttään keskeltä. Virrat vei erän nimiinsä.

Neljänteen erään ei tehty muutoksia. Erävoitosta syntyi vielä taistelua, mutta Veikkojen puolustuspelaaminen Ville Hällin johdolla tuotti useita pisteitä. Pallot kuolivat mukavasti myös laidasta. Pelin voitto ansaitusti kotijoukkueelle. Pelissä esiin nousi erityisesti libero-Ville, joka nosti tasoaan huomattavasti vastaanotossa sekä kovien viistolyöntien puolustamisessa. Jatkopallon pelaaminen ja yrittäminen olivat pelin parasta antia. Myös Peetu on ilmeisesti hukannut tumpun kädestään jonnekin, vaikka talvi tästä vain kylmenee edelleen.

Näin markkinauskovaisena henkilönä on tässä vaiheessa kautta hyvä laatia välitilinpäätös. Ennen joulutaukoa Veikkojen nuori joukkue saavutti viisi voittoa, joista kolme tuli vieraissa. Mahtaako kotipeleissä olla vielä liikaa jännitysmomenttia vai pitäisikö myös ennen kotipelejä käydä ABC:llä kahvilla? Tätä jäämme pohtimaan joulun pyhien ajaksi samalla, kun syömme jokusen siivun kinkkua. Joka tapauksessa alajatkosarja kutsuu.

Kiitoksia vielä syyskaudesta kaikille katsojille, kirjureille, rajatuomareille ja muille toiminnassa mukana olleille.

Pallorikasta joulun aikaa!

#9 Ahti (C)