Misä meil on peli? No, Vammalasa!
Tuossa otsikossa yritin matkia Vammalan murretta, jos joku ei tajunnut. Siellähän me käytiin sunnuntaina pelaamassa maineikkaassa Sylvään koulun salissa. Totutuista rutiineista poiketen kahvihetki vieraspelimatkalla vietettiin Nesteellä. Erän verran siinä jäätiin sitten tappiolle, koska saimme sarjakärjeltä vain kaksi erää. Häviö siis tuli 2-3. Peli oli vasta kauden toinen viiteen erään venynyt peli, joten kunto ei aivan ratkaisuhetkillä riittänyt. Edes Tonin ennen peliä nauttimat 1,5 litraa energiajuomia eivät virkistäneet pelin loppuhetkillä.
Vammalaan päästyämme Peetu lähti kapteenin oikeudella lenkille muiden lähtiessä vaihtamaan pelikamppeita päälle. Lopullinen niitti meikäläisen arkkuun lyötiin välittömästi, kun pukukoppiin saavuin. Minulta tiedusteltiin, onko SaSa matkassa. Minä siihen, että tarkoitatko Salomaan Santeria. Tähän vastaus, että kyllä, kyllä ja että on jo ikävä sen pitkiä hiuksia. Jo on aikoihin eletty. Olen pahoillani, että emme tuoneet suortuvaakaan lahjaksi Sastamalaan.
Ensimmäiseen erään samalla kuusikolla kuin edellisviikolla Mikkelissä: Jussi, Toni, Juuso, Peetu, Ahti ja Jari. Kaikki lähtikin sitten heti alusta aivan pieleen. Pallo ei noussut eikä kuollut ja helpot leijasyötöt menivät yli rajojen. Erä helposti VaLePalle.
Toiseen erään viikon korkean paikan leirillä ollut Anssi tuli Tonin tilalle. Leiri olikin tehnyt terää ja joukkueen peli alkoi kulkea pallon noustessa passarille. Jussi jakoi palloa monipuolisesti keskimiehille ja laitureille. Torjunta- ja jatkopallopelaaminen terävöityivät. Erävoitto Veikoille.
Kolmannessa erässä Jussi potkaisi tyhjää. Siis kirjaimellisesti. Taistelija-Vuorinen tavoitteli korkeaa palloa rajojen ulkopuolelta jalallaan, mutta potku haroi tyhjää koomisen näköisesti. Erän loppu meni tiukaksi taisteluksi jatkopalloilla, mutta Veikot hoiti tilanteen ja otti toisen erävoiton.
Neljännessä erässä ei taas onnistunut mikään. Vastustaja lähti erän alussa jo lopullisen tuntuiseen johtoon, mutta Veikot kiri hyvin pelin tasoihin. Tämä erä olisi selkeästi pitänyt hoitaa kotiin, mutta laitahyökkäys hyytyi loppumetreillä.
Viidennessä erässä mentiin parin pisteen putkilla tasatahtiin 9-9 tilanteeseen saakka VaLePan puolustaessa loistavasti kaikin mahdollisin keinoin. Veikkojen henkilökohtaiset virheet väsymyksen painamina jättivät pisteet Vammalaan. VaLePalla on hyvä, tasainen porukka ilman suurempia tähtipelaajia, joten jokaisen pelaajan onnistuminen ratkaisuhetkillä oli tärkeää.
Kokonaisuudessaan Veikkojen peli oli ailahtelevaa. Kun pallo saatiin passarille, Jussi pyöritti peliä näyttävästi ja sekoitti myös vierasjoukkueen peliä loistavalla viidennen erän jujullaan. Ongelmat kulminoituvat kuitenkin kovissa peleissä liberon puuttumiseen. Laitureille jää vastaanotossa liikaa vastuuta, joten sekä vastaanottotarkkuus että hyökkäystehot hieman kärsivät. Myöskin puolustusten määrässä hävittiin ottelu selvästi. Löysät sektorilyönnit jäivät liian usein kenttään. Tässä on myös torjunnan petraamisen paikka, sillä vastustaja pääsi liian usein lyömään pitkään kulmaan puolustuksen ulottumattomiin. Tappotorjuntoja ja vaimennuksia saatiin myös liian vähän tilanteisiin nähden. Myös syöttö oli liian helppo. Lisäksi vaihtopelaajien puuttuminen haittasi pitkässä pelissä.
Jussin passipeli onnistui hyvin ja erityisesti hukassa ollut keskihyökkäys löytyi sekä Jarin että Juuson osalta. Juuso myös taisi olla joukkueen paras vastaanottaja.
Veikkojen joukkue tukeutui tiukkaan tankkaukseen ottelun jälkeen, nimittäin Rax-ravintolaan. Siellä ei tarvitse syödä yhtään sen enempää, kuin mitä jaksaa. Legenda kertoo erään VaLePan joukkueen liigassa valmentaneen valmentajan käyttäneen samaa reseptiä Pohjois-Suomen pelireissulla: Raxiin syömään sekä ennen peliä että pelin jälkeen! Voitto oli kuulemma tullut, joten ehkä ensi kerralla mekin toimimme näin…
AV
