Tammikuu 2010

Matsi alkoi ihan siitä mihin viikko aikaisemmin pelaaminen lopetettiin. Napakoita syöttöjä, hyviä hyökkäyksiä ja puolustuspelaamisellekin annettiin mahdollisuus, sillä Lujan hyökkäykset olivat ihan oikeita lyöntejä, ei mitään sinne tänne leijailuja. Hyökkäyspäässä käytettiin Laihian avointa pussinsuuta hienosti hyväksi. Kaikki näytti pelaamisen osalta olevan kunnossa. Erä eteni meikäläisten tahdissa 6-3, 8-5, 12-8, 16-13, 19-16, 22-18 ja sitten…. 23-22. Mitä tapahtui? Jotakin matkasta kuitenkin puuttui. Ei ollut sellainen rento ja iloinen fiilis, kuten on ollut kevätkierroksen aikaisemmissa peleissä. Ei sillä, Laihia kokosi rivinsä hyvin erän lopulla. Tässähän tulee mieleen ihan isot pelit maailmalta, joissa pelataan jonkun komennossa 20-22 pisteeseen ja sitten tulee Brasilia ja korjaa potin.

Toinen erä oli aivan samanlainen. Nyt keikuttiin keulilla 20 pisteeseen ja sitten kaveri tuli ja meni. Nyt hapansilakka fisu varmaan ilakoi, kun mentiin häviämään ja vieläpä alajatkosarjassa. Niinpä kyllä, mutta pelaamisen taso on kuitenkin jo sitä luokkaa, että otteita kentällä ja niistä muodostuvia pelisuorituksia voidaan hyvällä syyllä sanoa lentopalloksi.
Ja kuten kuskinamme ollut Mr Lampimäki totesi: “Enpä olisi uskonut, että näin tasokasta peliä saavat aikaan näin nuoret pelaajat”. Useita Veikkojen 1-sarjapelejä seuranneelta ihan mukava kommentti.

Ja samaa mieltä olen minäkin, kahden ensimmäisen erän osalta. Kolmannesta erästä ei tullut sitä revittelyä, mitä erätauolla suunniteltiin. Kahden mukavasti hallinnassa olleen erän menetys kuitenkin kalvoi pelihuumoria liikaa ja kun sitä menovettä alunperinkään ei ollut ihan täyttä kauhallista, niin näin kävi. Mutta hyväähän on se, että jäi mukava tavoite tuleviin koitoksiin. Uusintamatsissa Laihia syötetään nurin. Siitä on lähdettävä.

Sunnuntain ainoa lentistapahtuma virtolaisittain miteltiin Laihialla. Tuloksena naisjoukkueen voittoputken katkeaminen. Tappio ei ollut näköpiirissä kylläkään ihan heti. Rapsaattorissa aiheesta lisää.

Aan ja Been kombinaatiojoukkueen oli tyytyminen kahteen tappioon Raisiossa. Turnaus supistui kolmen ottelun kokonaisuudeksi, sillä Pielavetiset eivät päässeet pelaajaongelmien vuoksi kisapaikalle. Mikkeli oli turnauksen ykkönen. Raisio otti 2-1 voiton Veikoista ja meni Mikkelin seuraksi C-pooliin. Aan poolikierroksia on jäljellä kaksi, joten nyt on vain noustava tyvestä puuhun. Äänestysosion kärkitilat turnauksen ennakkoveikkailuissa menivät 18% kannatuksella vaihtoehdoille kotimatka ja suksiminen. Nou hätä, kun kotimatkaan luotetaan vankasti.

E-tyttöjen Tiikerisarjaa pelattiin Vesilahdella. Tuomisina 2-1 voitto Vilppulasta, niukka 2-1 tappio LP Kangasalalle ja hieman reilumpi emäntäjoukkue Vesilahden Visalle. Vesilahden tyttölentis on kovassa nosteessa. Muutama vuosi sitten paikkakunnalle muuttanut Paloniemen Arska, lentopallomies henkeen ja vereen, pisti Visassa pallon pyörimään ja tulosta alkaa syntyä.

C-tyttöjen supersarjan turnauksessa Jämsänkoskella opeteltiin pelipaikkoja, eli ollaan vasta ihan alkumetreillä harrastuksessa. Intoa ja tahtoa asioiden oppimiseen kuitenkin tuntusi olevan, joten jo ennestäänkin mukavan laajaan tyttölentisrintamaan saadaan uusia kasoja.

A-poikien SM-sarja jatkuu Raisiossa. Sieltä täytyisi olla tuomisina C-pooliin oikeuttava pistemäärä. C-ja E-tyttöjen matkat suuntautuvat Jämsänkoskelle ja Vesilahdelle. Molemmat tyttöjoukkueet ovat aivan uusia, joten oppimista riittää. Nämä kolme turnaustapahtumaa ovat lauantaina. Sunnuntaille jää naisten 2-sarjan peli Laihian Lujaa vataan, Laihian Monitoimitalolla. Vastassa on heidän A-tyttöjoukkueensa. Sekä LV:n A/B/C-tytöistä koostuva joukkue, että Lujan A-tytöt ovat aloittaneet kevätkautensa voitoilla. Tiedossa on siis varsin kova vääntö.

A-poikien joukkue matkailee Raisioon ensi lauantaina. Siellä otellaan D-poolin turnaus. Tästä innovoituneena ja kun ei pitkään aikaan ole ollut interaktiivista menoa äänestyksen muodossa, niin….

Viikonlopun tärkein junnutapahtuma oli tietenkin B-poikien nousu B-pooliin. Toimitus meni pikku sudenkuoppaan, kun luuli Kallen olleen Valon mukana Kontiolahdella 1-sarjaa pelaamassa.

B-tytöt kävivät Tampereella. Sieltä tarttui matkaan kolme 2-0 voittoa, kolmesta pelistä. Tämä B-tyttöjen supersarjapelaaminen on sikäli tärkeä juttu, että ensi kaudella joukkue pääsee Anskua vaille samalla ryhmällä B-tyttöjen sarjaan mukaan. Ja täydennystä on tulossa ainakin parin kolmen pelaajan verran. Kevään tavoite voisi olla… superin SM.

D-Tiikeritytöt aloittivat peliuransa LP Kangasalan vieraina. Sielläkin kolme matsia tahkottavana ja jo kolmannessa pelissä tärppäsi. Kotijoukkue LP kukistui, kun pelaaminen vaan yhtäkkiä loksahti kohdilleen. Nopeasti oppivaa sakkia.

D-tyttöjen AM-sarja alkoi Ärrien osalta kivikkoisesti. Kolme peliä ja kolme tappiota. Mitä peleissä on tapahtunut, siitä ei nyt ole tietoa. Ongitaan huomenissa tiedonmurusia. Purrien turnauksessa kävi yhtä kehnosti, tai vieläkin kehnommin. Kolme tappiota ja lisäksi vielä Saralle sormivamma. Tällainen sarja-alku ei tietysti ole kovin mukavaa joukkueiden kannalta, mutta kasvattavaa se on.
Olen käynyt muutamaan otteeseen kurkkimassa Deen harjoituksia ja ihan oikeita asioita siellä tehdään, mutta pikku kurittomuutta, joka ei kuulu harjoitustilanteeseen, olen ollut havaitsevinani. Semmoinen iskee nopeasti näpeille.

Viikonlopun ottelutapahtuma on aina juhlahetki. Silloin päästään viikolla harjoiteltuja asioita kokeilemaan. Tänään ainakin torjunta toimi, kahden torjuntaharjoitusdrillin jälkeen. Kenttä liikkui joukkueena jo hieman paremmin, katsomoon saattoi näyttää että kentän toiminnassa olisi jopa jotain organisoitumisen tapaista.

Tiedä nyt sitten mutta hyökkäyksien alle saatiin käsiä ihan mukavasti. Ykköset nousi ja passipelikin kulki jälleen mukavasti, niin mikäs siinä oli porukan rallatella hyökkäyspäässä pinnoja pinoon.

1. erä: Matsiin lähdettiin parissa edellisessä pallontapposessiossa mukavasti toimineella seitsikolla. Minna V. viskojana. Jokapaikanhöylinä Sonja R. ja Sanni R. Keskiheilujina Satu K. ja Sara R. Vasaran virkaa mallasi Reetta V. Vaippahenkilönä Henna V. Penkille valkun kanssa jäi värjöttelemään kuumeisenolinen Lilja S. Jotain oli Liljalla todellakin pielessä, sillä porukkaa ilostuttava Loljahymy ei irronnut ollenkaan normaaliin tapaan.

Erä alkoi mukavasti vastaanotto-hyökkäyssetillä, päättäjänä Reetta. Sitten pari Satumaista torjuntaa. Pari Saran torjasua ja vielä kaupanpäälle Sonjan donkit. Kun kenttä liikkui ja haki Hennan johdolla hyökkäilypalloja, mitä torjunnalta lipesi, niin erän voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Oma hyökkäily ei ollut vielä ihan saletissa, mutta riittävä.

2. erä: Pistetehtailu jatkui ryhdikkäänä erän alun. Minnan syöttötyöskentely sekoitti LP:n vo:n aivan täysin. Erän aloitus oli vähän liiankin rempseä ja se kostautui. 9-3 tilanteessa tuli ottelun ensimmäinen ja ainoa virhesuma. Tämä suma jatkui niin pitkään, että naapuri sai pelijuonesta kiinni ja loppuerä olikin lentopallomaisen vaikea. Ei vaan oiken onnistunut mikään. Eikä keneltäkään. Tuskainen erä sai päätöksensä omasta huonosta suorituksesta. Lentis on siitä mukava peli, että matsin voi aloittaa uudelleen seuraavan erän alkaessa.

3. erä: Ja sehän aloitettiin. Sonjan syöttövuoro päättyi noin 5-1 tilanteeseen. Sen jälkeen ei kaverille annettu juurikaan mahdollisuuksia. Vielä kun Sanni pisti omalla syöttövuorollaan painavia hyppyleijoja naapurin kenttään tai käsistä kelloon, niin erä oli taputeltu. Hyökkäilypuolella kaikki pääsivät päättelemään Minnan, pelikokemukseen nähden, jopa uskaliaita passeja. Kun on rohkeutta kokeilla asioita pelitilanteessa, niin siitä ei voi seurata muuta kuin kehitystä. Keskiheilujat Satu ja Sara pitivät torjuntaosastoa edelleen pystyssä.

4. erä: Syöttö oli jälleen aivan liian vaikea kaverin nosteltavaksi. Erän pisimmän syöttöputken pisteli Reetta. Mitä tuli takaisin, niin eikun tarkka ykkönen ja menoksi. Yksinkertaista, mutta helppoa. Libero-Henna pelasi laaturän. Puolustuksia tuli
useita, vastaanotto toimi kuin ajatus ja helpot pallot siirtyivät rauhallisesti passarin näppeihin. Olisiko jopa niin, että neljäs erä oli matsin paras osasuoritus. Siinä vain kaikki toimi.
Ottelupallo sujahti, koko peliäkin hyvin kuvaten, Minnan lähettämänä ässänä kenttään.
Koko joukkueelle tukevat alboloidit erittäin järkevästä ja laadukkaasta pelaamisesta. Eteenpäin on menty ja loikalla. Kun syksyllä sarja alkoi, kentällä oli kohtuullisen taitavia pelaajia, nyt siellä on kohtuullisen taitava joukkue. Tuommoinen muutos on arvokas asia, joten pidetään siitä tiukasti kiini