Syyskuu 2009

Nyt ollaan todella niillä kynnyksillä, sillä sarjakausi lyödään käyntiin keskiviikkona. Liigapallon osalta. Meidän lentissaarekkeemme ottelut alkavat ensi sunnuntaina. Miehet vieraissa, missäs muualla ja naiset kotona. Tasa-arvo toteutuu ihan ruotsalaisen hienostorouvan mukaan. Tämän Paul Ankan puolison, Iines vai Anna Ankan mielestä on niin, että kun ukolla on helekutisti fyffeä, niin kannatta olla nätti ja nätisti kotona. Miten tuo liittyy mitenkään Virtolaiseen lentikseen? No ei sitten yhtään mitenkään, tai paitsi tietysti niin, että jos sitä fyffeä olisi täällä läppärin takana ihan tolkuttomasti, niin täytyisi sitä nyt sitten liigajoukkue pykätä tänne, tai parikin, kuten Salossa on tapana.

Miesjoukkue käy sunnuntaina Toijalassa, ainakin pari senttiä keskimitaltaan mittavanpana. Lauantain mestaruuden nostattamana. Toki tuollainen voitto ei vie suoraan seuraavaan voittoon. Seuraava peli on jälleen klaarattava huipusti ja kovaa. Sellaista urheilu vaan on.
Kuitenkin mies/poikasryhmä on syksyn aikana oppinut pelaamaan omaa harjoituksissa opeteltua peliään paremmin ja paremmin.
Tämä näkyi lauantain turnauksessa aika usein. Silloin kun Olli ja Anssi pääsivät lähes tyhjille, kakkostemmon kanssa. Se on sitä nykylentistä. Mukava joka tapauksessa nähdä, että harjoittelukultuuri on säilynyt. Lattiaa saa ihan vapaasti mopata hikilammikoista vastaisuudessakin, ei parketti moppamisesta kulu.

Naiset/tyttöset hyökkäävät pallon perään myös sunnuntaina. Nurmon Jymyn A/B-tytöistä muodostettu joukkue saapuu Nurmon ikiliikkujan Minna Mäki-Jaskarin johdolla Liikkari hornankattilaanna. Minnaa pelottelin, että naisten matsia on seuraamassa armottoman suuri joukkio virtolaisia lentisfanaatikkoja, jotka ovat eläneet pelinpuutteessa kokonaisen kauden. Minnahan siitä säikähti ihan tosissaan. No, vitsailut sikseen. Katsotaan kuinka virtolaisten käy avausviikonloppuna. Sunnuntaina ollaan peräti paljon viisaampia asioiden suhteen. Kuitenkin on niin, että kun numeropaita vedetään päälle, niin aina ja joka tapauksessa urheilijan täytyy lähteä taistoon voitto mielessä. Listalla toisena on voittaminen ja kolmantena voisi olla…ottelun voitto. Sitten jossain kaukana tulevat hienot termit, kuten parhaansa yrittäminen ja pelin kehittäminen jne. Onnea viikonloppuun kaikille Teille. Sitäkin kun soisi kaikille matkalaisille ja kotiin jääville.

B-tyttöjen Supi-turnaus sujui alaihtelevassa olotilassa, mutta kuitenkin positiivisessä hengessä. Vaikka joukkue oli matkassa vain kuuden pelaajan voimin, joukkue jaksoi tahkota kaikki viisi peliä kohtuullisen mallikelpoisesti. Voitot TT-V Hämeenlinnasta 2-1, Lamminpään Korvesta 2-0, Nurmon Jymystä 2-0. Välierässä kaatui Supivolley 2-0, mutta loppuotteluvastustaja Ylöjärven Ryhti oli selkeästi voimakkaampi. Ylöjärven pitkät keskitorjujat pysäyttivät Hennan ja Reetan hyökkäykset tehokkaasti ja taivuttava oli. Yritystä porukalla kyllä riitti loppuun asti, josta esimerkiksi käy Reetan rohkea syöttöputki toisen erän loppuun. Kunhan koko joukkue saadaan matkaan mukaan, opetellaan himpun keskipelaamista ja libero pääsee omalle tontilleen, niin hyvä tulee. Nythän satakymppi (Minna Sikiö) joutui kiertämään etukentänkin, jossa ei ole juurikaan vieraillut.

D-tyttöjen Supi-turnaus vietiin läpi kahdella joukkueella, kuten sitten sarjassakin pelataan. Turnaukseen osallistui kymmenen joukkuetta Ärrien ja Purrien lisäksi. Alkusarjassa Ärrit voittivat kaikki pelinsä ja Purrit hävisivät 2-1, turnauksen voittaneelle Nurmon Jymylle. Sijoituspeleissä Ärrit pääsivät pelaamaan sijoista 1-4, mutta hävisivät tiukkojen vääntöjen jälkeen pelinsä ja lopputuloksena oli 4. tila. Purrit pelasivat sijoista 5-8, tuloksena voittopelejä ja turnauksen 5. tila.
Turnauksen tsemppipelaajaksi valittiin Sara Vaali. Joukkueiden “jaot” ovat ilmeisen onnistuneet, sillä kaksi tasaista ja hyvähenkistä porukkaa on liikkeellä, edustamassa virtolaista tyttölentopalloa.

B-poikien Kolibriturnauksesta Juhani on raportoinut vieraskirjaan.

B-poikien kaksipäiväinen pelirupeama Tampereen Kolibri-turnauksen merkeissä oli Veikkojen osalta positiivinen tapahtuma. Kovien otteluiden tuoma kokemus ja hyvät onnistumiset kautta koko pelaajiston olivat parasta antia. Kuuden joukkueen turnauksessa oli mukana Suomen -93 maajoukkue sekä kolme maan kärkikastiin kuuluvaa menestyjää:
Seinäjoki-Lentis, Korian Ponsi ja Mäntyharjun Virkistys. Kaikkia näitä joukkueita vastaan pelatut ottelut vielä hävittiin, mutta matka maan kärkeen kaventuu koko ajan. Tästä osoituksena mm. päätöspäivän niukka 2-1 -tappio Korialle. Kalevan Lentopallon yritteliäs, mutta vielä nuori porukka voitettiin kahdesti ja loputaulukkoon kirjattiin Veikoille 5. sija.
Veikkojen vastaanotto, keskihyökkäykset ja Leppämäen Harrin passipeli sekä aloitussyötöt kestävät vertailun jo kovemmassakin kyydissä. Laitapeliin kaivattua voimaa toi nyt vahvaan vireeseen kuntoutuva Kulaotsin Karl. Muilla laitureilla hyökkäysvoimassa on vielä melkoisesti kasvunvaraa, mutta suunta on hyvä.

Virtolainen mieslentis porskuttaa jälleen eteenpäin pullein purjein, parin hapenhaukkauskauden jälkeen.
Miesjoukkue on vahvuudeltaan kahdentoista jannun kokoinen, muodostuen kymmenestä omasta pelimannesta ja kahdesta innokkaasta Alavudenavusta.
Junnujakin on. Aata, Beetä, Ceetä. Kun maanantaina alkaa vielä Pallokoulu Juvakan Arin johdolla, saadaan miehiä/poikia lajin pariin täksi kaudeksi nelisenkymmentä. Hyvä!

Naisjoukkue on koottu kokonaan omista kasvateista ja junnuporukoita riittää tueksi pilvin pimein. Yhteenlaskien kuutisenkymmentä.

Kun sitten ynnätään porukat yhteen päästään sataan lapseen ja nuoreen. Ihan hyvä määrä.
Sehän taas ei ole hyvä, että armas kaupunkimme ehdottelee hallin sulkemista viikonlopuiksi. Mukava rätinpaiskaisu liikunnanharrastajien silmille. Eipä taida kaupunginbunkkerin väki paljonkaan tietää mitä hallilla tapahtuu, tai miksi hallivuoroja yleensä varataan arki-iltoihin. Ja että mitä lajin parissa tapahtuu viikonloppuna. Herran pieksut! Hallissa tosiaan tapahtuu. Kanattaisi käydä katsomassa.

Seuraavaksi on A-poikien aluemestaruusturnaus viikon kuluttua. Ja siitä sitten jouluun asti 1-2 lentistapahtumaa joka viikonloppu. Uuden Vuoden puolella sama rumba jatkuu, tai hiukan vielä lisääntyy.

Virtolaisen lentopalloilun uuden nousun merkit ovat siis ilmassa, kunhan päättäjät eivät tee asiasta mahdotonta. No, onhan tässä vuosien saatossa tullut kehuttua pitkin Suomea, kuinka hyvin saliasiat Virroilla ovat. Toivottavasti ei tarvitse alkaa kertoilemaan päinvastaisia tarinoita. Hyvää sarjakautta kaikille Teille!

Iloisia uutisia kaikille naamakirjan käyttäjille: LentisVirtain ja Virtain Veikkojen fanisivu löytyy nyt myös Facebookista.

Facebook on yli 13-vuotiaille tarkoitettu nettiyhteisö, jossa voi pitää yhteyttä tuntemiinsa henkilöihin ja jakaa heidän kanssaan tietoa vaikkapa lentopallosta.

On tullut seurailtua lentispalloa varsin runsaasti viimeisen viikon aikana. Maajoukkue on tahkonnut käsijarru päällä EM-kisoja. Omat joukkueemme ovat otelleet harjoituspelejä. Ja harjoitusrumba pyörii lähes täysillä. Vasta lähes täysillä, sillä pienimmäiset, alle kymmenen vee ja siinä kympin vaiheilla olevat tytöt alottavat ensi torstaina. Sitten ollaan täydessä tohinassa.

Maajoukkueemme edesottamuksia seuratessa on tullut useasti mieleen, että on meillä valkuilla vaan aika kapea ja heiveröinen oksa millä kökkiä. Maajoukkueemme on tehnyt hommia valmentaja Mauron johdolla ja hänen ohjelmansa mukaan täysillä aina siitä meidän keväisestä kauden päätöstapahtumasta lähtien. Sieltähän Upi lähti suoraa Kuortaneelle.

Hommia on siis tehty aivan saamarin paljon, uskottu valittuun systeemiin ja noudatettu sitä, kuten pitääkin.
Lopputulos ei vaan nyt ole ihan sitä mitä joukkueemme, valmennusjohto, Lentopalloliitto ja myös Olympiakomitea ovat asettaneet tavoitteeksi.
Aina ei siis natsaa, edes isossa maailmassa, vaikka kaikki ajateltavissa oleva on tehty ja vieläpä ilmeisen hyvin.

Onko tie ollut väärä mikä on valittu, vai pelaajat vääriä, vai valmentaja, vai valmentajan linjaukset, vai.. Tämmöistä vai listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Mutta lopputulemana on kuitenkin se, että valmentaja kantaa vastuun epäonnistumisista. Sitten kun tulee onnistumisia, niin valkku voi olla sivummalla ja olla tyytyväinen tehtyyn töhön. Ja joukkue voi juhlia.

Ilman seurojen ja seuroissa olevien valmentajien puurtamista ei synny Upeja, Oivasia eikä Meskoja. Eikä joukkueita ole ilman valmentajia. Joukkuetoiminta ilman jämäkkää kuria on puuhastelua ja sille tielle ei kannata lähteä. Ainakaan jos porukat haluaa edelleen kehittyä.
Maajoukkueessa käy näinä päivinä sisäinen kuhina, uskoisin, sillä ei karilleajo voi tapahtua ilman seuraamuksia. Ei missään joukkueessa. Ihmisiä nuo huippu-urheilijatkin ovat. Ei sen kummempia, kuin me täällä. Kaikki mitä joukkueen sisällä tapahtuu nyt, vie ryhmää kuitenkin joukkueena eteenpäin. Joukkueen kehitys on iso oppimisprosessi kaikille mukanaolijoille. Valmentajasta tilastomieheen, Pelaajasta huoltajaan.

Virtolainen lentis näyttäisi ponnistelevan mukavasti kohti uutta sarjakautta. Valmentajat ovat tehneet ahkerasti pyyteetöntä työtä, josta palkintona on kesän aikana taidoiltaan, että fysiikaltaan eteenpäin menneitä lentiksen harrastajia. Tätä kesän aikana hankittua pääomaa oli mukava seurata viime viikonlopun peleissä. Pelikokemusta monelta vielä puuttuu, ja monessa joukkueessamme on myös meneillään eritasoisia oppimisprosesseja. Hyvä niin, sillä näiden prosessien kautta nämä meidän ruohonjuuritason joukkueemme myös syntyvät.

Tilanne näyttää virtolaisittain siis ihan mukavalta. Sarjojen alkuun on aikaa vielä himpun vajaa kuukausi ja kuusikkotreeni on tämän harjoitusvaiheen kovin sana.

Syksynalkua kaikille teille!